tänään ripustettiin taulut, huomenna avajaiset. musta-kultainen asu viikattu siskon pakastimen päälle.

Budapest 11.-15.10.2013

 Budapest on Unkarin Pariisi. 

Saapuessamme kaupunkiin tuntui kaikilla olevan kiire, ihmiset kävelivät nopeammin ja päämäärätietoisemmin. Tajusin tottuneeni Pécsissä pienemmän kaupungin tapaan vaellella päämäärättömästi ja hitaammin, harvoin meillä on oikea kiire mihinkään. Juna-asema otti meidät vastaan keltaisiksi valastuin kupolimaisin junahallein joiden reunustoilla oli halpoja voileipiä myyviä kioskeja.

Hostellissa oli vain yksi peili kaikille vieraille.

meidän oli kivuttava yläkertaan peseytymään ja vastaanotossa istui joka kerta sekavamman näköinen työntekijä. pihalla oli maailman kaunein sisäpiha ravintola, niitä näkee paljon Unkarissa.

Sisäpihan ihmisjoukossa näytimme juuri siltä ettemme kuuluneet sinne, siistit siniset takkimme ja suuri kallis kamera paljasti ulkopuolisuutemme. vanhojen nukkavierujen kalusteiden täyttämä tupakkahuone oli täynnä entistä sekavampia ihmisiä, me koetimme vain tallentaa tämän kaiken Nikonin syövereihin.

katselin hostellin sisäpihaa likaisesta tupakkahuoneesta.

kuvailin pöytää hostellin sisäpihan ravintolan pöydästä.

Budapestin metron äänet muistuttivat huvipuistolaitteita, tööttäyksiä, vilkkuvia valoja ja kolinaa. ensimmäisen metromatkan ajan hihkuimme kaikki metron huvittavuudesta. Taustalla vilkutta How I Met Yours mother- mainos joka mainosti leffateatterin HIMYM maratonia. menisin.

liian pyhää, ei voi kirjoittaa kuvatekstiä.

Päivässä ehti nähdä paljon Budaa ja Pestiä. Oli lauantai ja ihmiset jonottivat satoja metrejä saadakseen
paikallista Kürtőskalácsia, makeata tulella paistettua pullarullaa. St. Stephen´s Basilican kullattu sistustus teki vaikutuksen ja kuuma Unkarin syyspäivä tuntui helsingin kesältä. Toinen vierailu kaupungissa on aina helpompi, ei ollut kiire nähdä enempää kuin oikeasti ehti.

Lokakuinen Budapest

välillä kaikki on yhtä teatteria, myös  Budapestiläisen Púder- ravintolan sisustus

hostellin ikkunoita peittivät kalterit ja aika juoksi taas meitä karkuun, koitimme saada reseptionistia soittamaan taksin, viemään meidät kaatosateen halki konserttiimme. hän oli niin pilvessä ettei onnistunut, luovutimme, kävelimme kaatosateessa.

Lopulta pääsimme tanssimaan kengät märkinä suuren Bonusz- festivaalin halleihin, laserit halkoivat tilaa ja porukkamme näyti vihdoin onnelliselta ja huolettomalta. Halailin uusia ystäviä kuin he olisivat vanhoja tuttujani. kaikki tuntuvat olevan täynnä rakkautta, kemiallista tai luonnollista.

Photo: Kiraly Istvan, Bonusz festival

Perheen puolikas saapui sunnuntaina ja aloitimme turistipöhinöinnin. muistomerkit, kotoisat ravintolat, kissakahvilat, eläintarhan lohduttomasti kehää kiertävä jääkarhu, näyttelyn suunnitteleminen ja Pécsiin tutustuminen pitivät meidät kiireisinä.

eläintarhan lepakkoluola jossa viihdyttiin tovi

Unkarilaiset on hirveän taitavia keksimään tavaroille uusia käyttötarkoituksia, löydettiin Merin kanssa kahvila jonka kaikki lampunvarjostimet oli tehty kertakäyttöastioista.

"The Shoes on the Danube Promenade honors the Jews who were killed by fascist Arrow Cross militiamen in Budapest during World War II."

käytiin perheenkin kanssa kummastelemassa Pécsin raunioita (taas sama kuva, sori...)

näin Pécsin uusin silmin viedessäni ihmisiä ympäri kaupunkia ja saadessani ensimmäistä kertaa turisti-kartan käsiini. näyttämieni paikkojen merkitys kasvoi ja karttaa lukiessa hahmotti teiden ja kaupunginosien sijainnin.

katettiin illallinen mun makuuhuoneeseen

oikeastaan mun elämä täällä on ajoittain yhtä huoletonta kun Budapestin eläintarhan laiskiaisten

kerro terveiset lapsille

Näyttely lähestyy, me olemme Unkarissa.

Psy.Sis Porvoonkadun baarissa 1.11-31.12.2013. valokuvia ja maalauksia

http://www.porvoonkadunbaari.fi/index.php?page=art-exhibitions

7.10.2013 these daaaaayyys, these daysssss

Kuukausi Pécsissä tuli täyteen viikko sitten! aika on mennyt nopeasti, mutta toisaalta tapahtuneita asioita tuntuu olevan enemmän kuin kuukauden ajalta. Yleisesti olen tottunut unkarilaiseen kaupunkielämään, kieleen ja tapoihin. Kieli on alkanut kuulostaa kauniilta! kielikurssin ansiosta saatan tunnistaa muutamia sanoja keskusteluja kuullessani. 

Vaihtoelämä tuntuu yhä lomalta, on vain aikaa valokuvailla ja tutustua kaupunkiin. Istuskella iltaa kavereiden kanssa ja tuijotella uutta ihanaa puutarhaamme. Järjestettiin valtavat tuparit vaihtareille (onneks saadaan yhä asua täällä, yläkerrassa asuva talon omistaja on enkeli) ja leivottiin tarjoiluiksi monta omenapiirakkaa oman puutarhan omenista. ei tarvitse ainakaan kuukauteen ostaa hedelmiä kaupasta! Talo on oikeastaan kuin maalaistalo, juoksennellaan pihalla poimimassa omenoita ja kurkitaan naapureiden viiniviljelmille. kotieläimet vain puuttuu.

lähikukkuloilla on hylättyjä talojen raunioita. useissa tavarat ja huonekalut on jätetty alkuperäisille paikoilleen, ihan kuin niistä olisi lähdetty erittäin kiireellä pois.. kuumottavia löydöksiä.

keskustan paras baari on hauskasti nimetty : Kantá bar. baarimikon musamaku on pettämätön

valokuvakurssin opettaja ei puhu englantia, mutta onneksi tunnit on suurimmaksi osaksi käytäntöä teorian sijaan..

lähimetsästä voi löytää myös alttarin tai puoliaution eläintarhan.

iltaisin koko kaupunki kylpee ilta-auringossa, tunnelma on raukea.

jó éjszakát - hyvää yötä!

Pécsin karnevaalit 21.9

kaupunkilaiset kokoontuivat puistoon naamiaisasuissa ja kulkue kaupungin halki alkoi kahden maissa. en nähnyt kulkueen alkua, enkä loppua, eli ihmisiä oli paljon. kaduilla soittivat dj:it ja välillä jäi hämmentävästi kahden musiikin väliin. päälavalla esiintyi mm. torvisoittokunta covereita päräytellen ja paikallinen Stig Dogg. tanssittiin kaduilla varmaankin 15 tuntia, lisää karnevaaleja maailmalle!

kämppis oli Charlie Chaplin.

lista

- suomen kirjoittaminen tuntuu jo astetta vaikeammalta, iltaisin ajattelen englanniksi ennen nukahtamista 

-Pécsin karnevaalit ylitti odotukset, oli kuin koko kaupunki olisi astunut kaduille vapaan riemun tahdittamana

- muutan 1.10 uuteen asuntoon! vuokrataan kahden italialaisen ja yhen ranskiksen kaa talon ala-kerta, kaikki saa vihdoin omat huoneet (!) ja lisäks jaetaan olohuonekin. talon piha on meiän käytössä ja se näytti oikein kotoisalta omenapuineen. aurinkoa saattaa riittää vielä lokakuussakin jolloin voin lueskella puutarhassa ja vihdoin järjestää kaipaamiani illallisia kun on oma koti. KOTI. ei bunkkeri.

- lokakuussa tulee paljon vierailijoita (PUS)

- valokuvaan täällä paljon, välillä kaupunki näyttäytyy vain pysähtyneinä kuvina ja liikkuva kaupunki unohtuu

-aloitin kuvauskurssin yliopistolla. viime kerralla vierailtiin animaatiostudion museossa (kyseinen studio on tehnyt Joulupukki ja Noitarumpu animaation, jota tuli katsottua koko lapsuus. sain palan sen alkuperäistä filmiä!1!)

-mielenkiintoista opiskella psykologiaa, kaikilla professoreillakin on läpitunkevan tiedostavat katseet. opintojen tulos vai harjoiteltu esiintymistapa?

- ilmoittauduin tanssitunneille (show/musical) - hmnnnnnn

- paras päivä on ehdottomasti ollut aurinkoinen perjantai jolloin vaeltelin ympäri kaupunkia ja löysin kampukseta salaisen kirjoittelupaikan

-joskus täällä olo on aiheuttanut myös negatiivisia fiiliksiä, jonkinlaista merkityksettömyyttä kun oivaltaa että elämän voisi oikeastaan rakentaa mihin kaupunkiin tahansa, ymmärtää sellaista universaliuutta joka vie pohjaa paikalliselta kiinnittymiseltä - kaikki kaupungit on loppupeleissä niin samankaltaisia.

-unkarilainen asioiden toimimattomuus tietenkin turhauttanut välillä, esimerkiksi kun etsii henkareita kaksi tuntia niin alkaa ärrinpurrin- keksejä putoilla tielle

- unkarilaiset nauravat ihanan kovaa ja hallitsemattomasti (tällöin ikävoin jassun naurua!)

Tältä täällä näyttää iltaisin

paikallinen taiteiden yö ja juhlaviikot alkoi eilen!

Balaton lake

"I'm walking through the desert
And I am not frightened although it's hot
I have all that I requested
And I don not want what I haven't got"

NIINPÄ.

huhhu, nyt tarviin omaa aikaa.
intensiivinen viikonloppureissu Balaton-järvelle vei mehut ja poltti ihon.
onneks huomenna on maanantai ja luentoja, kerrankin odottaa maanantaita ja arkea.

ihanaa oli silti, kuvia tulossa sinisestä paratiisista

Pécsish

Neljä päivää takana vaihdosta ja en tietenkään tiedä mistä alottaisin. tulossa sekavaa sepostusta ekoista päivistä, fiiliksiä ja muminaa kuinka tästä paikasta tulee mieleen neuvostoliiton ja pienen italialaisen kylän sekoitelma.

kuten arvata saattoi oli koko alkuviikko yhtä hulinaa ja juoksemista. mulla oli paljon odotuksia vaihdosta, muiden kokemuksia mielessä mutta kaikki tuntuu ihan erilaiselta kuin odotin. upeammalta. oudommalta. sopeutuminen on tapahtunut yllättävän nopeasti, mutta jotenkin aavistan tämän syksyn tuovan mukanaan yhä enemmän sellaisia tunteita ja tilanteita jota en koskaan olisi voinut kuvitellakkaan. alan tosin jo tottua ajatukseen että asun täällä. Pécs on täydellisen kokoinen kaupunki helppoon kotiutumiseen, 150 000 asukkaan kaupunki on täynnä vanhaa arkkitehtuuria (me likes!) ja mukavia paikallisia. olo on turvallinen, asumme kukkulalla josta voi tarkkailla kaupunkia. iltaisin kävelemme takaisin hiljaisia kellertäviä katuja.

on rikastavaa tavata ihmisiä jolla on kaikilla erilainen kulttuurinen tausta. vaihtareita on monesta maanosasta, joten joukon dynamiikka on todella eläväistä. vaihtoon tulleet ihmiset on yleisesti tosi avoimia ja sosiaalisia, mutta "yksi suuri perhe"- kokemusta lisää kun asutaan kaikki bunkkerimaisessa hostellissa keskellä kaupungin reunalla sijaitsevaa kylämaisemaa. ei tarvitse kuin kivuta ylös aulaan ja tapaa tuttuja. pienessä keittiössä on jo järjestetty muutamia suuria pastaillallisia. joka ilta on juhlat.
kertoessani olevani suomesta ihmiset muistuttavat kuinka hyvin meillä on asiat, täysin totta. en ole onneksi kuullut kenenkään huudahtavan "ooh nokia country" haha.


vaikka asun kellarikerroksessa näen kaupungin yli vastapäätä sijaitseville kukkuloille. tosi epätodellinen olo asua näin kauniissa paikassa.

hostellin terassilta..

neuvostoliiton aikaisia naapuritaloja kaunistamassa maisemaa

Hostel Hunyor (koti) 

asuminen.
niin.
luulin olevani henkilö joka ei hätkähdä helposti karujakaan olosuhteita, näinhän intiassa vaikka millaisia asumismuotoja ja likaa täynnä olevia katuja. mutta hostellimme karuuden takia koin aikamoisen alkushokin. en uskonut voivani kotiutua tänne. ekana yönä menin nukkumaan miettien missä oikein olen. (onneksi shokki alkaa mennä jo ohi..)

shokin aiheuttajia:
-huone on pieni, minä ja ihana italialainen kämppikseni nukumme peräkkäisissä sängyissä
-talo näyttää sodan jälkeiseltä bunkkerilta, sisustus taitaa olla jopa 60-luvulta
-jääkaappi on vanha ja hiukan homeinen
-huoneessa on torakoita, kylpyhuoneessa näin valtavan tuhatjalkaisen
-suihku suihkuttaa vettä kolmeen eri suuntaan, amme ei vedä
-keittiö ei toiminut ekoina päivinä, pyykinpesukoneita ei ole vielä asennettu

päätin kuitenkin asua ainakin ensimmäisen kuukauden hostellissa, ylimääräinen asunnon etsiminen ei kiinnosta tällä hetkellä ollenkaan. nyt pystyn suhtautumaan asumiseen jo paljon positiivisemmin, kasvattavana kokemuksena.

kaunis Francesca pääkadulla

tie keskustaan

keskustaa, voitte kuvitella kuinka innoissani oon näistä vanhoista kortteleista

jäykkä vaihtariposeeraus

Kiraly Utca 

Päivät koostuvat vielä yliopistolla asioiden hoitamisesta, kaupungilla oleskelusta (keskusta on NIIN kaunis), illallisista, hostellilla pidettävistä juhlista ja paikallisilla clubeilla tanssimisesta, omista pienistä retkistä lähialueelle. aamulla kävin viereisessä salongissa hieronnassa, uusi aika varattu ensi viikolle. tervetuloa avautuneet hartiat! on jo aikakin, koko kesän konttorissa istuneena on ajoittain ollut tuskallista olla paikallaankin kipeytyneen selän takia.

olen alkanut ajatella englanniksi, suomen kirjoittaminen tuntuu jo hassulta vaikka takana on vain muutama päivä. opetatte mua puhumaan uudelleen sit kun tuun takas! (pientä liioittelua ilmassa)

AINIIN ja millaisia paikalliset ovat?

sydämellisiä. muuta en voi sanoa. eksyin mennessäni yliopistolle (myöhässä kuten suomessakin) ja kysyin neuvoa paikalliselta papparaiselta. hän tarjosi autokyydin yliopistolle jotta ehtisin ajoissa! muutenkin neuvoa kysyttäessä paikalliset lähtevät aina saattamaan kyseiseen paikkaan. yliopiston kahvilassa voi myös maksaa kahvin seuraavana päivänä jos ei satu olemaan käteistä mukana. "oooh pay tomorrow, okeeee" sanoi kahvilapoika kun ekana päivänä lompakko oli vielä täynnä euroja.

en tiedä mitä tästä tulee, syksy näyttäköön sen! (kesä siis, täällä on kuulemma kesäistä lokakuun loppuu  asti. sää on nyt samanlainen kun suomessa heinäkuussa. ah)

PS. pikkuikävä