Voisin kertoa mun eilisestä päivästä kertaamalla mitä tunsin; oli jäätävän monta tunnetta pelissä yhden päivän aikana:
Puin ylleni oranssin mekon ja tunsin kuplivaa
iloa, ehkä klisee väreihin pukeutumisen piristävästä vaikutuksesta pitääkin paikkansa, myös juna oli ajoissa (ekaa kertaa viikkoon) ja myhäilin pitkin asemaa.
Töissä tunsin
turhautumista, sillä asiakkaat eivät olleet mukavimmasta päästä, vaan pikemminkin juuri sieltä toisesta päästä. Turhautuminen jatkui kun pyöräilin kiireessä kotia kohti, kiireessä pyöräily nyt aina vaan on stressaavaa.
Ajattelin hakea postista paketteja (ompelukone, skanneri ja vaatteita). Vaelsin jätti-Prisman toisella laidalle ja pääsin postiin juuri ennen sen sulkeutumista. Tosin, olin unohtanut henkkarit joten jouduin lähtemään tyhjin käsin. (1. huomautus,
ärtymys oli entistä suurempi koska olin käynyt jo edellisenä päivänä postissa vain huomatakseni sen olevan suljettu. 2.huomautus, miten kuvittelin eilen saavani nuo suuret paketit pyörällä kotiin??)
Olin jo vaipumassa kotona suureen
toimettomuuden ja laiskuuden mereen, mutta onneksi mamma tarjosi kyytiä puistojoogaan ja otin tarjouksen vastaan.
Kumpulan laaksossa joogatessa ei voi kuin rentoutua ja todella sitten
rentouduinkin, niin syvälle että paikka ja aika unohtuivat. Joogaopettaja virnisteli tunnin jälkeen tuttuun tapaansa ja onnellinen
väsymys otti
valtansa.
Hauska huomata miten yhden päivän aikan fiilis voi pomppia niin suunnattomasti; värittääkö elämää vai vaikeuttaako?
Tiistaina perhe oli syömässä, tarjolla oli tapaksia ja kuulumisia.
