Vuonna 2013 aion jaaritella, paljon.

Olen tänään töissä viimeistä päivää pitkiin aikoihin.
Olotila on vapauden ja kolmen tunnin yöunien aiheuttaman sekavuuden välimaastossa,
hyvältä tuntuu kuitenkin.
Keväällä on aikaa olla täyspäiväinen opiskelija, kirjoittaa liikaa ja ahdistua rahattomuudesta,
mutta keskittyä pitkästä aikaa täysillä niihin asioihin mitkä oikeasti kiinnostavat. Seminaarista seminaariin ja sitä rataa, pakko tykätä.

Tänään on myös vuoden 2012 viimeinen päivä.
En todellakaan jaksa summata kuluneen vuoden tapahtumia,
tuntuma on kuitenkin että liikaa tapahtui ja vuodelta 2013 odotan rauhallisempia aikoja,
sellaisia että saisi pysähdyttyä hetkeksi. Syksyllä ei ole ollut tylsää eikä tasaista,
mutta joskus liikaa on liikaa.

Ajatus alkavasta uudestavuodesta on puhdistava ja täynnä toivoa,
olen pohjustanut ajatusta ostamalla uuden kalenterin johon kirjailin
siistillä käsialalla tiedossa olevia tapahtumia ja suunnitelmia.
Suunnitelmien muodossa kaikki on vielä niin täydellisen selkeää,
ei ole tapahtunut kaiken sekoittavia muuttuvia tekijöitä tai viime hetken peruutuksia.
Suunnitelmien perusteella vuodesta 2013 tulee elämäni paras,
tällä hetkellä elän siinä illuusiossa mielelläni.

Vuoden viimeinen päivä ja pönötän aamuseitsemältä toppatakki päällä kuumassa junassa,
sellaista se todellisuus usein on.
Onneksi mukana on hyvä kirja,
sitä luen ja tuijottelen silmät väsyneinä muita työzombeja.
Illalla voi väsyttää niin paljon, että nukahdan valettu tinamöykky
kädessäni kaverin sohvalle, mutta se ei haittaa. Maittava uni olisi vain
lupaava alku vuodelle 2013,
toivon tulevalta vuodelta paljon täysiä yöunia.

Ja mites ne uudenvuodenlupaukset,
ei jaksa.

Jens Lekman !

pieni keveyden tunne

Koin tänään pienen keveyden tunteen kun sain purettua elämän mysteeriä ja itseäni keskustelemalla. Tämän tunteen innostamana voisin olla tänään kevytmielisesti liikkeellä. Liikkua kevyin askelin pikkujouluista toisiin ja katsella rauhallisen iloisena ympärillä olevia ihmisiä. Jos ei vaikka huolehtisi onko punaviinistä jäänyt hampaisiin punerrusta tai onko ollut liian monta tuntia valveilla. En myöskään välittäisi katsella jatkuvasti kelloa tai pohtia sanoinko jotakin tyhmänkuuloista. Aion myös räkänauraa (voi luonnistua kirjaimellisesti, on nuha) erittäin kovaäänisesti.

Sovitaanko ettei tänään stressata?