Neljä päivää takana vaihdosta ja en tietenkään tiedä mistä alottaisin. tulossa sekavaa sepostusta ekoista päivistä, fiiliksiä ja muminaa kuinka tästä paikasta tulee mieleen neuvostoliiton ja pienen italialaisen kylän sekoitelma.
kuten arvata saattoi oli koko alkuviikko yhtä hulinaa ja juoksemista. mulla oli paljon odotuksia vaihdosta, muiden kokemuksia mielessä mutta kaikki tuntuu ihan erilaiselta kuin odotin. upeammalta. oudommalta. sopeutuminen on tapahtunut yllättävän nopeasti, mutta jotenkin aavistan tämän syksyn tuovan mukanaan yhä enemmän sellaisia tunteita ja tilanteita jota en koskaan olisi voinut kuvitellakkaan. alan tosin jo tottua ajatukseen että asun täällä. Pécs on täydellisen kokoinen kaupunki helppoon kotiutumiseen, 150 000 asukkaan kaupunki on täynnä vanhaa arkkitehtuuria (me likes!) ja mukavia paikallisia. olo on turvallinen, asumme kukkulalla josta voi tarkkailla kaupunkia. iltaisin kävelemme takaisin hiljaisia kellertäviä katuja.
on rikastavaa tavata ihmisiä jolla on kaikilla erilainen kulttuurinen tausta. vaihtareita on monesta maanosasta, joten joukon dynamiikka on todella eläväistä. vaihtoon tulleet ihmiset on yleisesti tosi avoimia ja sosiaalisia, mutta "yksi suuri perhe"- kokemusta lisää kun asutaan kaikki bunkkerimaisessa hostellissa keskellä kaupungin reunalla sijaitsevaa kylämaisemaa. ei tarvitse kuin kivuta ylös aulaan ja tapaa tuttuja. pienessä keittiössä on jo järjestetty muutamia suuria pastaillallisia. joka ilta on juhlat.
kertoessani olevani suomesta ihmiset muistuttavat kuinka hyvin meillä on asiat, täysin totta. en ole onneksi kuullut kenenkään huudahtavan "ooh nokia country" haha.
vaikka asun kellarikerroksessa näen kaupungin yli vastapäätä sijaitseville kukkuloille. tosi epätodellinen olo asua näin kauniissa paikassa.
 |
| hostellin terassilta.. |
 |
| neuvostoliiton aikaisia naapuritaloja kaunistamassa maisemaa |
 |
| Hostel Hunyor (koti) |
asuminen.
niin.
luulin olevani henkilö joka ei hätkähdä helposti karujakaan olosuhteita, näinhän intiassa vaikka millaisia asumismuotoja ja likaa täynnä olevia katuja. mutta hostellimme karuuden takia koin aikamoisen alkushokin. en uskonut voivani kotiutua tänne. ekana yönä menin nukkumaan miettien missä oikein olen. (onneksi shokki alkaa mennä jo ohi..)
shokin aiheuttajia:
-huone on pieni, minä ja ihana italialainen kämppikseni nukumme peräkkäisissä sängyissä
-talo näyttää sodan jälkeiseltä bunkkerilta, sisustus taitaa olla jopa 60-luvulta
-jääkaappi on vanha ja hiukan homeinen
-huoneessa on torakoita, kylpyhuoneessa näin valtavan tuhatjalkaisen
-suihku suihkuttaa vettä kolmeen eri suuntaan, amme ei vedä
-keittiö ei toiminut ekoina päivinä, pyykinpesukoneita ei ole vielä asennettu
päätin kuitenkin asua ainakin ensimmäisen kuukauden hostellissa, ylimääräinen asunnon etsiminen ei kiinnosta tällä hetkellä ollenkaan. nyt pystyn suhtautumaan asumiseen jo paljon positiivisemmin, kasvattavana kokemuksena.
 |
| kaunis Francesca pääkadulla |
 |
| tie keskustaan |
 |
| keskustaa, voitte kuvitella kuinka innoissani oon näistä vanhoista kortteleista |
 |
| jäykkä vaihtariposeeraus |
 |
| Kiraly Utca |
Päivät koostuvat vielä yliopistolla asioiden hoitamisesta, kaupungilla oleskelusta (keskusta on NIIN kaunis), illallisista, hostellilla pidettävistä juhlista ja paikallisilla clubeilla tanssimisesta, omista pienistä retkistä lähialueelle. aamulla kävin viereisessä salongissa hieronnassa, uusi aika varattu ensi viikolle. tervetuloa avautuneet hartiat! on jo aikakin, koko kesän konttorissa istuneena on ajoittain ollut tuskallista olla paikallaankin kipeytyneen selän takia.
olen alkanut ajatella englanniksi, suomen kirjoittaminen tuntuu jo hassulta vaikka takana on vain muutama päivä. opetatte mua puhumaan uudelleen sit kun tuun takas! (pientä liioittelua ilmassa)
AINIIN ja millaisia paikalliset ovat?
sydämellisiä. muuta en voi sanoa. eksyin mennessäni yliopistolle (myöhässä kuten suomessakin) ja kysyin neuvoa paikalliselta papparaiselta. hän tarjosi autokyydin yliopistolle jotta ehtisin ajoissa! muutenkin neuvoa kysyttäessä paikalliset lähtevät aina saattamaan kyseiseen paikkaan. yliopiston kahvilassa voi myös maksaa kahvin seuraavana päivänä jos ei satu olemaan käteistä mukana. "oooh pay tomorrow, okeeee" sanoi kahvilapoika kun ekana päivänä lompakko oli vielä täynnä euroja.
en tiedä mitä tästä tulee, syksy näyttäköön sen! (kesä siis, täällä on kuulemma kesäistä lokakuun loppuu asti. sää on nyt samanlainen kun suomessa heinäkuussa. ah)
PS. pikkuikävä
