poland - film pics

Tuli asuttua Helmikuu Puolassa Krakovassa ja matkusteltua Wroclawiin ja Poznaniin siinä ohessa. Kamera kulki uskollisesti mukana nahkahihnassan.

Hala Targowa - asuin Krakovassa perinteikkään markkinapaikan kupeessa

Ikkunanäkymäni.

Juutalaisten Gheton muistomerkki.

Schindlerin tehtaan museo tarjoili kolme tuntia konkreettista historiaa Krakovan natsimiehityksen vuosista 1939-1945. Jokaisella seinällä riitti tutkittavaa, kaiuttimista kaikui naisten ja lasten voihkaisuja ja paloja ihmisten päiväkirjoista oli luettavana. Näyttelyn lopuksi kuljettiin pommisuojamaisen tunnelin lävitse. Lattia oli upottavan pehmeä ja ahtaassa tilassa haisi vahvasti savulta.

Merkityksellinen ilta Veiksel joen rannalla.

"Stop Gentrification" - Krakovassakin taisteltiin Kazimierzin keskiluokkaistumista vastaan.

Monet monet aamut Helmikuussa näyttivät juuri tältä.

Wroclaw.

surrealistisemmat kirkot olivat enemmän minun makuuni.

Puolalaiset kaverit esittelivät meille Poznania ja Wroclawia kolmen päivän reissun ajan. Kryz osasi kertoa Wroclawista kaiken; jokaisella pienellä patsaalla kirkon kyljessä ja yliopiston alueella oli merkityksensä. Ylläolevassa kuvassa olevasta nuoresta herrasta kiersi myös yleinen huhu. Huhun mukaan yliopistosta valmistuvat neitsyet saisivat olla varuillaan, sillä patsaan kerrottiin heräävän silloin henkiin ja tulevan näiden neitsyiden perään. Aivan varmasti täysin totta.

Wroclawin yliopiston katolla (c) Aurélien Jesson

Poznan oli kovin Helsingin tapainen, kokonsa ja rakenteensa ansioita. Sieltä ei filmille tarttunut valitettavasti yhtään kuvaa. Kuvattavaa olisi riittänyt yllin kyllin, olihan jokainen Puolassa näkemäni kaupunki mahtipontinen ja niin kovin puhtoisia Unkarin jälkeen. Jokaisen nurkan takana odotti uusi kirkko, entistä suurempi.

'

Paikallisessa trendi-kahvilassa meinasi tipahtaa koti-ikävän kyynel Bagelin sekaan kun huomasin tämän posterin. Koin suurinta isänmaan ylpeyttä koko vaihtoni aikana. Tuon keksinyt jamppa on minun rakkaasta kotimaastani!

kotiin paluu ja samuli putro.

opiskelijavaihto oli hetkellisesti koko totutun elämän vaihto,

vaatii aikaa totuttautua taas vanhaan elämäänsä.

onneksi en ajattele enää englanniksi, 

on mukavampi olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa kun ajattelee samalla kielellä.

ystävän kanssa puhuttiin kuinka vanha kotikaupunki sisältää muistoja ja tunteita monissa kerroksissa, 17- vuotiaan itsensä musertuneita muistoja metroasemilta, tietyn kadunkulman merkitys saattaa olla todellisuutta suurempi.

kaikilla kaupunginosilla on muistokuorrutuksensa. 

on taas outoa ymmärtää täysin mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu, ymmärtää kyltit ja keskustelut raitiovaunussa. kuuden kuukauden ajan ihmisten keskustelut olivat mukavaa etäistä puheen sorinaa,

nyt teinien karskien puheiden sisällöt hyppäävät korville.

tällä kertaa elämä on tuttu, turvallinen ja vanha

mutta pitää myös tottua siihen ettei kaikki ole jatkuvaa muutosta kuten vaihdossa ja matkustellessa

Helsingin harmaus yllätti, missä se aurinko piileksii?

kalenterin ostoon liittyy aina uhka suorittamisesta.

kirjastoon siis.