kroatian kautta bosniaan ja takaisin.

KROATIA (Rijeka, Zadar, Split)

Tehtiin kuukausi sitten pikkuseikkailu Balkanille. Reitti kulki Kroatin rantaviivaa pitkin Sarajevoon, josta ajettiin takaisin Unkariin. Talla hetkella en ole kovin puheliaalla tuulella eli nauttikaa kuvista. Toivottavasti saatte vahan kiinni Balkanin tunnelmasta. Aika erityinen osa Eurooppaa!

Split.

Ajetaan rantaviivaa, jutut on levottomia. Edellisen paivan sateen korvasi kalvakka aurinko. Halusin jaada makaamaan Zadarin meren soittamien urkujen aarelle.

Pysahdyttiin Mostarissa Bosniassa. Litimarkina tuijotettiin siltaa kaksi sekuntia. "ok, nyt mennaan takas autolle"

BOSNIA (Mostar, Sarajevo)

kuuluisaa bosnialaista chilia.

Vierailtiin moskeijassa, rauhaisa paikka. Tosin naisten pitaa muistaa aina rukoilla miesten takana.

Sarajevo 10:51

aamuiset hairiintyneet pulut.

Sarajevo on vuorten ymparoima kaupunki.

HYVAA YOTA.

viikko kulunut krakovassa - the quiet room

harkitsen, punnitsen, kuuntelen mitä minulla on sanottavana,

tosin ajatuksissa ei aina käytetä pelkkiä sanoja,

joten kuuntelen myös tuntemuksia jota ei pueta sanoiksi.

pianotunneilla olen kuin lapsi ottamassa ensi askelia,

nopeasti ja innokkaasti porhallaan eteenpäin opittuani nuotit.

tänään otin tuplatunnin; nyt pää on raskas ja aivojen oppimiskapasiteetti lyö tyhjää,

en halua oppia tänään enää mitään uutta.

tunneilla soitamme kolmea kappaletta,

yhden kappaleen nimi The Quiet Room kuvaa hyvin oloani täällä,

aamuisin herään hiljaiseen huoneeseen ja katson ulos suuresta ikkunastani.

yhtenä päivänä katsoin järkyttävän elokuvan,

yhtenä päivänä heräsin aikaisin ja hihkuin innosta,

yhtenä päivänä ihmettelin mihin rohkeuteni katosi,

yhtenä päivänä tapasin ison kasan uusia kasvoja couchsurfing- tapaamisessa,

yhtenä päivänä näin unta että löysin koiranpennun askeleeni alta,

yhtenä aamuna tavoitin kadoksissa olleen itsenäisyyteni

ja tänään huomasin sadeveden muodostavan ruskeita lammikoita, ruskeita.

juoksen joen rantaa,

huuleni muodostavat kuulokkeista kaikuvien kappaleiden sanoja.

en vieläkään muista kaupungin halkaisevan joen nimeä,

en halua muistaa,

kutsun sitä joutsenjoeksi,

se on täynnä vesilintuja ja joutsenia.

kaupunki on kaunis, mutta saasteinen.

kävin kampaajalla ja olo on kuin kastruoidulla.

palaan tämän kuun lopussa kotiin (siihen oikeaan),

silloin punaisen lipaston tilalle asetellaan piano.

värifilmi 200, Misty Krakow

Askel kuin tolppa, värifilmi 200

Parempi puolisko, värifilmi 200

yhteenveto maalauksin.

Vaihtoelämä on nyt eletty, Pécs jätetty taakse ja tänään olen koittanut asettua uuteen kotikaupunkiin Krakovaan. Koti on täällä tosin vain helmikuun ajan, jonka jälkeen palaan Helsinkiin (voi mun oma pikku mussukka kaupunki)

Vuokrahuone on valoisa ja kotoisa lautalattioineen, vuokranantaja keräilee hassuja esineitä ja polttelee suitsukkeita olohuoneessa. En ymmärrä sanaakaan puolan kieltä ja tunnen tästä kaupungista pari henkilöä. AIVAN IHANAA. Oma loma todellakin. Suunnitteilla on tosin viikon päästä matkailua Wroclawiin ja Posnaziin kavereita moikkaamaan, mutta sitä ennen ajattelin vain käydä pianotunneilla ja lukea loppuun pari kesken jäänyttä romaania.

Pointti ei ollut oikeastaan tulla kertoilemaan tästä hetkestä vaan kertailemaan mitä vaihdossa tapahtui, millaisia ajatuksia se herätti ja millaisena unkarilainen elämä näyttäytyi silmissäni. Kävin lokakuussa katsomassa Pécsin Janus Pannonius museon kokoelmaa unkarilaisista maalauksista sadan vuoden ajalta ja kerron muutamien lempimaalausten avulla joitakin paloja ajatusteni sekamelskasta. Usein kuvat ilmaisee niin paljon monipuolisemmin.

Csernus Tibor: Akt virágokkal (1977; olaj, vászon; 38x55,5 cm)

Taiteessa tummat sävyt yleisiä, kukat ja hedelmätkin tummaksi maalattuja. Kaduilla vastaan kävelee tummia takkeja ja turvallisia vaatevalintoja, hillityt eleet tuttuja suomalaisesta katukuvasta. Unkarilainen olemisen tapa oli samanaikaisesti erittäin tuttua ja silti vierasta.

Uitz, Bela, 1887-1972, Akte an einem Waldsee

Belan taulu voimakkaista alastomista vartaloista toi mieleeni saunan ja suomalaiset vartalot. Saunaa oli ajoittain niin kova ikävä että sattui. En malta odottaa pääsyä mökkisaunan kirpakoihin löylyihin. "Järkytin" muita vaihtareita tarinoilla saunomisesta alasti. Meidän itsestäänselvyys näyttäytyi muille orgioina.

photo: Dora Maar

Picasson muusan Dora Maarin valokuva eksyi tähän vahingossa. Olkoon se kuitenkin kuvastamassa sitä kuinka paljon opin ja toteutin valokuvauksen saralla. Yliopiston kuvakurssi ja kaunis kaupunki inspiroivat kokeilemaan ja toteuttamaan. Syksyn aikana toteutettu Psy.Sis kantoi myös hedelmänsä kun vastaanotin sähköpostin jossa kerrottiin japanilaisen naisen ostaneen yhden teokseni.

Lajos Gulácsy, 1882 - 1932. Ecstasy

Gulácsyn teos "Ecstasy" kuvatkoon hedonistisia aikoja joita elelin Pécsissä. Kiireettömyys tarjosi mahdollisuuksia käydä filharmonisissa konserteissa, kokeilla kaikkia Kiraly Utcan ravintoloita ja päätyä toteamaan ettei unkarilainen keittiö vie sydäntäni, vierailla Budapestin kylpylöissä ja täyttää sydän ilolla tavatessa päivä päivältä upeampia ihmisiä. Oli aikaa rakastaa.

 Kontuly Bela, 1904-1983, Orphans

Orpojen siskosten kuva muistuttaa kuinka ikävä perhettä ja siskoa on ollut. Koskaan aikaisemmin joulukortti kotoata ei ole saanut samanlaista sentimentaalista reaktiota aikaiseksi kuin tänä vuonna. Jouluaattona perheen kanssa skypettäminen ei korvannut oikeata läsnäoloa päivällisellä, hitto oma perhe on paras! 

 Figyes Frank, Mimi, 1928

Useat aamut olivat hitaita ja onnellisen utuisia kuten Mimi tässä kuvassa. Oli aikaa istuskella talon puutarhassa ja lueskella. Välillä flunssan tai koti-ikävän iskiessä paras vaihtoehto oli tehdä Mimit ja jäädä sängyn pohjalle teemukin kanssa. Tämä maalaus on ehdottomasti henkilökohtainen lemppari unkarilaisista maalauksista.

Ország Lili, 1950, Spanyolfal

Ajoittainen mustavalkoisuus ärsytti. Kuuntelin välillä niin rasistisia ja loukkaavia puheenvuoroja että yli kiehahti. Mites ois universaali rakkaus?

Laszlo Lakner: Seamstresses Listen to Hitler's Speech (1960)

Välillä ilmassa oli sadan vuoden ajan hävittyjen sotien jäljet. Kasvoille valahtanut surullinen ilme ja oppaiden tarinat millaista Unkarissa oli elää vielä 80-luvullakin, oma lintukoto Suomi on suojellut hyvin.

Tibor Csernus: Untitled 1987

Csernuksen nimetön kuvatkoon sellaista henkistä taistelua mitä ajoittan tuli käytyä pohdiskellessa mitä vaihdon jälkeen ja ylipäätänsä tässä elämässä tulisi tehdä. Nimetön teos on vähän kuin elämä; mahdoton lopulta ennustaa mitä tasan tarkkaan tulee tapahtumaan.