Kouvola 2012

Junassa en uskaltanut nousta rasistia vastaan,
hiljaisuudessa pahimmatkin hyväksytään,
kuka osaisi sanoa häpesinkö enemmän itseäni
vai sitä röyhkeätä suunsoittajaa?

Kävelen auringossa lukien kädestäni,
siskoni on korvaamaton.

Kuukaudet kuluvat niin nopeasti että päässä pyörii,
kukakohan siellä taas hyörii?
Menin kirpparille ostamaan vaatteita,
myin vahingossa itseni,
halvalla.

Raivona kuin runoilija lokakuussa,
idyllikin on paiskattu seinään pirstoutuvan ruukun lailla,
tulee ämmänsuon kokoinen sotku ja sirpaleet lentävät
turhan kauas tulevaisuuteen.

Jos jää mieluummin...

.. kotiin päivittämään blogia ja lukemaan hesaria neljän kahvikupin terästämänä, kun pitäisi olla matkalla luennolle. Tuomitaanko silloin laiskaksi? Itse olen tällä hetkellä niin mukavassa laiskuuden kuplassa etten jaksa edes ajatella laiskuruudessa ja luovuttamisessa olevan mitään virheellistä. Luovuttamisesta tulee välillä jopa hyvä olo, vatsanpohjassa kääntää kun tajuaa koko aamupäivän olevan aikaa itselleen eikä muun maailman menoille. Joskus kannattaa jättää menemättä, neuvoo luovuttamis asiantuntija Inka.


Eilisten iloisten uutisten kunniaksi laitan kuvia kesältä.

Meilahden salainenpuutarha- kahvila.

Kaunis ystävä.

Iloinen saari.

Kimparilla.

Festariheila

Ei Vantaankoskella vaan Impivaarassa. Mökkikellunta 2012.

Hiekkaa kengissä

Tämän kesän reissulla poikkesin Madridiin moikkaamaan Adania. Viikonlopun aikana kierrettiin neljä museota, pari kaupunginosaa ja käytiin baarissa jonka lattia oli hiekan peitossa. Ekan illan jälkeen päässä soi Didon Sand in my shoes.

Hajanaisia otteita maanantailta



Naapuri tarjosi hississä kalkkunaleikkelettä, kieltäydyin kohteliaasti. Olin iloinen naapurista, joka puhuu. KERTOI VITSIN. Naapuruus on Suomessa välillä niin anonyymiä että ahdistaa.
Asun talossa jossa asuu monta kerrosta ihmistä toistensa päällä ja kukaan ei tunne toisiaan. En tunne ihmisiä jotka kävelevät yläpuolellani. Tuntuu omituiselta.


Haahuilin myös Pirkkolassa kaksi tuntia ja hain kirjastosta paksuja kirjoja. Muistelin eilistä kun naurettiin siskon kanssa Bollywood leffalle, johon lopulta koukututtiin.
Rentouduin ompelemalla.

Facebook

Oon ollu pari päivää facebook lakossa, juurettomuuden tuntua ja lievää levottomuutta on jo ilmennyt vieroitusoireina. Oon suunnitellu myös ainakin 5 päivitystä toimistolta, aamuisia terveisiä, raportointia, kehuskelua, omien mokien julkistamista ja mitä nyt pelkästään facebookissa koetaan kiinnostavaksi jakaa. On jo ikävä tuota turhakkeen turhaketta, joka täyttyy päivittäin ihmisten lomakuvilla ja marsuvideoilla, päivän tekemisten referaateilla sekä säätilan raportoinneilla. Tosin eniten on ikävä kätevää viestimahdollisuutta yksityisviestin muodossa.


Jotain hyvääkin lakosta on seurannut! On ollut pakko miettiä vaihtoehtoisia tekemisiä ja lukea mielenkiintoisempia ja kehittävimpiä juttuja netistä. Lisäksi ei tarvitse töissä koko ajan tsekata mitä facebookkiin olisi saattanut ilmestyä vaan saan lukea nettihesarin rauhassa.


Facebookin päivitykset korvaavat päivitykset maanantaille ja tiistaille:

Monday 10.9
"väsynyt, toimelias ja iloinen kuin murmeli"

Tuesday 11.9
"On juureton olo ja oon kyllästynyt rahakeskeiseen maailmaan" 

Facebookittomuus jättää paljon aikaa kaikelle hyödyllisemmälle, kuten skannerilla leikkimiselle. Kuvassa kaunis vakiomallini, nimetön.

 

 

Muutama kuvaseni on päätynyt YOK:n näyttelyyn. Tänään avajaisten jälkihumussa on sellainen olo että on saanut liikaa, mutta ehkä huomenna taas olo on tasaantunut. Mutta ovathan unelmat joskus toteuttamistakin varten.