Mitäkö kuuluu?


Olen viihtynyt kotona paljon, omissa auvoisissa oloissani tehden paljon hyödyttömiä asioita ja muutamia hyödyllisiä etten tuntisi aikaansaamattomuuden ahdistusta.

Huomenna olen seurustellut 3 vuotta, tuntuu jännältä. Vanha minä ei olisi uskonut tätä muutama vuosi sitten.

Kärsivällisyyteni riitti näihin lauseisiin, palaillaan ei-näin-levottomana päivänä....

flunssamökkerössä taiteiden yöhön, kunhan jaksaisi Villen keikkaan asti!

Minä ja Ville Ahonen Gloriassa 23.00. suosittelen.

"onneksi metsässä voi juosta mihin vain...." -Juoksen niin kauan

Matkustellessa muistaa monia elàmàà helpottavia itsestàànselvyyksià, jotka usein arjessa unohtuvat.


Olen muistanut taas kuinka toisten ihmisten kuunteleminen on korvaamatonta, kuinka on tàrkeàtà
hyvàksyà kaikki juuri sellaisina kuin he ovat, eikà suunnilleen. Olen muistanut myòs kuinka pààmààràttà vaeltelu rauhoittaa mieltà ja kuinka kellon olemassaolon unohtaminen tuo euforiaa muistuttavan olotilan.
Olen antanut keskustelujen tuntemattomien ihmisten kanssa muuttua pààttòmiksi ja istunut lasillisella vain espanjaa osaavan sosiologin kanssa. (oma espanjani ei ole siis kovin sujuvaa..)


Olen katsellut, analysoinut ja jàttànyt analysoimatta jos huvittaa.
Olen ostanut itselleni paljon suussa sulavia juustoja ja nauranut katketakseni ystàvien kanssa.


Kiitos tytòt ja Rooma, itse olen jatkamassa seikkailua Genevassa Italiassa,
salapolkujen luvatussa maassa.

Toki vanha ystàvà koti-ikàvà on myòs kanssani, mutten anna sille nyt liikaa huomiota,



CIAO!