kollektiivista hikoilua

Menneellä viikolla laitoin korkokengät ryhdistäytyäkseni ja katselin bussista kauhulla nostokurjen ohjaajan matkaa ylös ohjaamoon. Rakkauteni listoihin lähti vähän käsistä kun kirjoitin listan mahdollisista asukokonaisuuksista ja kiinnitin sen vaatekaappin oveen. Mielenrauhaa stressaaviin aamuihin, aamen.


Keskiviikkona kaadoin lasillisen punaviiniä päälleni, mutta olin sattunut pukemaan batiikkivärjätyn sekamelska hameen josta ei edes huomannut mitkä läikät olivat punaviiniä. Tämä pieni vähäpätöinen onnenkantamoinen oli mukana pelastamassa surkeasti alkanutta viikkoani ja loppuviikolla olen jopa hymyillyt aidosti ja uskaltanut nauraa kovaan ääneen.


Kunpa pystyisimme aina olemaan rentoutuneita. Se kuulostaa niin helpolta, mutta itse kykenin siihen tällä viikolla vasta torstain hyvän keikan ja hotjooga tunnin jälkeen. Olin yllättynyt kun Hotjooga avasi hartiat niin nopeasti parin viikon ikihorroksesta ja kollektiivinen hikoilu oli uusi "hauska" kokemus. Onhan se hiukan häiritsevää kun hikitippoja tippuilee jogamatolle ja asanoissa jalat liukuvat holtittomasti. No, fyysinen avautuminen ja mukavuusrajojen ulkopuolelle meneminen toimivat rentouttajana.

Torstaina olimme liikkeellä nostalgisella porukalla Lepakkomiehessä, missä tutun bändi esiintyi. Sanoinko että ihastuin IHASTUIN ihastuin bändin olemukseen ja musiikkiin.

Soundcloudista löytyy Greymouthin taidonnäytteitä:

http://soundcloud.com/greymouth

(kuva Soundcloudista)