opiskelijavaihto oli hetkellisesti koko totutun elämän vaihto,
vaatii aikaa totuttautua taas vanhaan elämäänsä.
onneksi en ajattele enää englanniksi,
on mukavampi olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa kun ajattelee samalla kielellä.
ystävän kanssa puhuttiin kuinka vanha kotikaupunki sisältää muistoja ja tunteita monissa kerroksissa, 17- vuotiaan itsensä musertuneita muistoja metroasemilta, tietyn kadunkulman merkitys saattaa olla todellisuutta suurempi.
kaikilla kaupunginosilla on muistokuorrutuksensa.
on taas outoa ymmärtää täysin mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu, ymmärtää kyltit ja keskustelut raitiovaunussa. kuuden kuukauden ajan ihmisten keskustelut olivat mukavaa etäistä puheen sorinaa,
nyt teinien karskien puheiden sisällöt hyppäävät korville.
tällä kertaa elämä on tuttu, turvallinen ja vanha
mutta pitää myös tottua siihen ettei kaikki ole jatkuvaa muutosta kuten vaihdossa ja matkustellessa
Helsingin harmaus yllätti, missä se aurinko piileksii?
kalenterin ostoon liittyy aina uhka suorittamisesta.
kirjastoon siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti