harkitsen, punnitsen, kuuntelen mitä minulla on sanottavana,
tosin ajatuksissa ei aina käytetä pelkkiä sanoja,
joten kuuntelen myös tuntemuksia jota ei pueta sanoiksi.
pianotunneilla olen kuin lapsi ottamassa ensi askelia,
nopeasti ja innokkaasti porhallaan eteenpäin opittuani nuotit.
tänään otin tuplatunnin; nyt pää on raskas ja aivojen oppimiskapasiteetti lyö tyhjää,
en halua oppia tänään enää mitään uutta.
tunneilla soitamme kolmea kappaletta,
yhden kappaleen nimi The Quiet Room kuvaa hyvin oloani täällä,
aamuisin herään hiljaiseen huoneeseen ja katson ulos suuresta ikkunastani.
yhtenä päivänä katsoin järkyttävän elokuvan,
yhtenä päivänä heräsin aikaisin ja hihkuin innosta,
yhtenä päivänä ihmettelin mihin rohkeuteni katosi,
yhtenä päivänä tapasin ison kasan uusia kasvoja couchsurfing- tapaamisessa,
yhtenä päivänä näin unta että löysin koiranpennun askeleeni alta,
yhtenä aamuna tavoitin kadoksissa olleen itsenäisyyteni
ja tänään huomasin sadeveden muodostavan ruskeita lammikoita, ruskeita.
juoksen joen rantaa,
huuleni muodostavat kuulokkeista kaikuvien kappaleiden sanoja.
en vieläkään muista kaupungin halkaisevan joen nimeä,
en halua muistaa,
kutsun sitä joutsenjoeksi,
se on täynnä vesilintuja ja joutsenia.
kaupunki on kaunis, mutta saasteinen.
kävin kampaajalla ja olo on kuin kastruoidulla.
palaan tämän kuun lopussa kotiin (siihen oikeaan),
silloin punaisen lipaston tilalle asetellaan piano.
 |
| värifilmi 200, Misty Krakow |
 |
| Askel kuin tolppa, värifilmi 200 |
 |
| Parempi puolisko, värifilmi 200 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti