Muutos tapahtui eilisen yölenkin aikana.
Spurttailin intervalleja Eläintarhan huviloiden liepeillä ja mieleni alkoi taas täyttyä hyvistä ajatuksista.
Hyvistä ajatuksista ihmisiä, elämää ja erityisesti Töölönlahtea kohtaan.
SE ON NIIN KAUNIS ÖISIN. Tuli jotenkin maaginen olotila.
Sama olo jatkui aamulla, heräsin auringon paisteeseen ja tallustelin hymysuin juttelemaan Alppilan BaariBaarin omistajan kanssa mahdollisesta näyttelyajasta. Kävikin ilmi että heille sopisi mainiosti jos ripustaisimme teoksemme seinille jo ensi Marraskuussa.
Syksyllä siis siskon kanssa valokuvia ja tauluja sisältävä yhteisnäyttely,
pitkäaikainen unelmamme toteutuu oikeasti!
Seuraavaksi jatkoin matkaa Sipoossa sijaitsevalle hylylle, jossa valokuvailimme Tuulin kanssa parisen tuntia ihan flow-tilassa. Oli kevään kaunein päivä ja hylystä löytyi vanhoja hylättyjä aarteita ja salaisia kellaritiloja. Lankkuun lyöty kirves tosin loi kuvauksiimme aavemaista tunnelmaa ja kuvittelimmekin muutaman kerran lankkujen narahduksien tulevan murhaajan askelista. Onneksi meitä ei murhattu ja onneksi emme kuvanneet omatekoista kauhuleffaa.
Illalla vielä Tiina tuli kyläilemään tuoden tullessaan cupcakeseja ja kuulumisia.
No, oli hyvä päivä siis.
En vaihtaisi sekuntiakaan. (paitsi sen kun kasvoni saivat liikaa aurinkoa ja muuttuivat tulipunaisiksi)
En vaihtaisi sekuntiakaan. (paitsi sen kun kasvoni saivat liikaa aurinkoa ja muuttuivat tulipunaisiksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti